En enää muista missä ja kenen kuulin näin sanovan, mutta harvinaisen tottahan tämä sanonta mielestäni liian usein on.
Minkälaisia helvettejä me sitten siedämmekään?
Mikä meitä estää tekemästä muutosta elämässä?
Useimmiten se on pelko jostakin. Pelko siitä, ettei kykymme riitä tai vaikkapa epäonnistumisen pelko. Ja kuinka pientä osaa kapasiteetistamme tulemmekaan käyttäneeksi ylipäätään? Vain pientä osaa. Suurin osa kyvyistämme jää käyttämättä. Me pidämme niitä vakan alla, jottemme joutuisi pettymään.
Olen usein miettinyt, emmekö me samalla tavoin voisi pelätä onnistumista, ihan tasavertaisuuden vuoksi!
Jospa onnistummekin, miten elämämme tästä muuttuisi? Tai mitä se minulle henkilökohtaisesti tarkoittaa, jos onnistun? Tiedänkö sitä, osaanko määritellä?
Kuinka moni meistä on tyytymätön työhönsä? Usein meillä ei ole päässämme tilaa ajatella tai mahdollisuutta pysähtyä edes kysymään itseltämme, olenko tyytyväinen? Työhön, parisuhteeseen, kotiin, vapaa-aikaan, ystäviin, harrastuksiin, asuinpaikkaan, itseeni, terveydentilaan jne jne.
Työtyytyväisyyttä miettiessämme voisimme esittää itsellemme muutaman kysymyksen: Onko minusta mukava mennä töihin? Viihdynkö työssäni? Koenko työni merkitykselliseksi? Saanko mieleistäni palkkaa työstäni? Onko työn määrä ja palkkio työstä oikeassa suhteessa? Onko minulla mieluisat työkaverit? Onko työni sopivasti kuormittavaa? Jne. jne. Kun näitä työhön liittyviä eri osa-alueita sitten vertailee ja suhteuttaa toisiinsa, saa kohtuullisen kokonaisvaltaisen vastauksen kysymykseensä. Mikäli sen esittämiseen on aikaa.
Tänä päivänä meidän elämänrytmimme on usein niin kiivas, ettei meillä ole oikein aikaa pysähtyä kyselemään ylimääräisiä kysymyksiä. Töiden jälkeen on kiiruhdettava kauppaan, kotiin, harrastuksiin, lasten harrastuksiin, luottamustehtäviin, on kiire kokea mahdollisimman paljon. Viikonloppuna kiirehditään taas harrastuksiin, saunailtoihin, sukulaisiin, ystäviin (jos keretään), lasten peliturnauksiin ja yritetään vähän hengähtää ennen uuden työviikon alkua.
Vuosiloman aikana keretään hieman ladata akkuja kuluneen työvuoden jälkeen ja uuteen valmistautuessa, mutta harvoin silloinkaan on aikaa ylimääräisiin kysymyksiin. Olen huomannut, että ihmiset voivat kokea kysymyksen, ovatko he elämäänsä tyytyväisiä, vähän kiusallisena.Olen ajatellut sen johtuvan siitä, etteivät ihmiset yleensäkään haluaisi pohtia tätä kysymystä, koska he ehkä joutuisivat vastaamaan siihen kieltävästi. Ja jos vastaa, ettei ole tyytyväinen, niin sittenhän on hassua, ettei tee asialle mitään. Mutta parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas!
Usein emme halua huomata elämässämme olevia häiriötekijöitä. On helpompi olla huomaamatta, koska huomaaminen ehkä johtaisi vaatimukseen toimenpiteistä.
Yritämme olla huomaamatta, että mies juopottelee tai vaikka käy vieraissa. Usein yritämme olla huomaamatta parisuhteessa vallitsevaa fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Emme halua huomata, että aina aamuisin työhön kiiruhtaessa vatsa on kipeä tai rinnassa on epämääräinen ahdistus.
Joskus tilaa ajatuksille saa vasta kun jostain syystä onkin aikaa ajatella. On vuorotteluvapaa, hoitovapaa, jää työttämäksi tai joutuu lomautetuksi tai vaikkapa tuleekin yllätetyksi sillä, että vaimo lähtee yhtäkkiä, varoittamatta, eikä itse ole ”huomannutkaan”, että jokin oli vialla.
Turvallinen helvetti on mukavuusalueemme sisäpuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen elämänpiirissään elää ns. mukavuusalueella. On se tuttu työ, tutut ihmiset, samat kaupat, harrastukset, sama reitti, jolla lenkkeillään, samat tutut kaavat, jne. Yleensä halutaan pysytellä mukavuusalueen sisäpuolella, koska se on niin tuttua ja turvallista. Mehän emme oikein tiedä, mitä mukavuusalueen ulkopuolella on, kun meillä ei ole siitä hankittua kokemusta. Siellä voi olla epämiellyttäviä kokemuksia, tunteita, ihmisiä, pettymyksiä mutta yhtälailla siellä voi olla miellyttäviä yllätyksiä, mukavia kokemuksia, ihania uusia ystäviä jne.
Uskaltaisitko sinä esittää itsellesi henkilökohtaisia kysymyksiä ihan kahden kesken? Jos varaisitkin itsellesi aikaa ensialkuun kerran viikossa vaikkapa tunnin kerrallaan ja esittäisit itsellesi kysymyksiä ja koettaisit myös vastata niihin. Mitkä ovat ne arvot, joita haluat elämässäsi toteuttaa? Elätkö arvojesi mukaista elämää tällä hetkellä? Oletko tyytyväinen elämäsi eri osa-alueisiin?
Näin sinulle ehkä tarjoutuu mahdollisuus elää näköistäsi elämää ja muuttaa kurssia haluamaasi suuntaan. Tai sitten voit vain todeta olevasi tasa-painossa arvojesi ja elämäsi suhteen, joka ansaitsee onnittelut ja kiitollisuuden tunteen hyvästä asioiden tilasta.
Parempi vieras taivas kuin tuttu helvetti!!
-Kristiina-
Hyvä mieli - parempi elämä 