Tällä hetkellä kuuma puheenaihe ihmisten huulilla on pakkanen. Sitä on nyt kestänyt vähän aikaa, mutta tuntuu siltä, että ihmiset ovat siihen jo sangen kyllästyneitä.
Minun mielestäni talvi on ollut erityisen kaunis. Maisema on ollut talvinen, onneksi, niinkuin täällä Peräpohjolassa kuuluukin. Puut ovat olleet ihastuttavassa huurussa viikkokaupalla ja näky on ollut ajoittain ihan henkeä salpaava.
Perheessämme on koira, joka ulkoiluttaa meitä perheenjäseniä säännöllisesti keleistä piittaamatta. Sen ansiosta olen ulkoillut itsekin lähes päivittäin ja katsellut ympärilleni. Eräänä päivänä mietin, ovatko koivut kauniimpia huurteisine oksineen talvisaikaan vai kesällä vihreine lehtineen. Huurteiset oksat ovat kuin pitsiä, joka roikkuu kauniina kuvioina ja saa ainakin minut nauttimaan luonnon kauneudesta, talvisinakin päivinä.
Sää on yksi niistä murheen aiheista, jotka elämässämme ovat niin turhia. Tarkoitan tällä nyt sitä, kun annamme vastuun omasta hyvinvoinnistamme vaikkapa ilmojen haltijalle, emmekä pidä sitä itsellämme. Ajattelemme, että olisipa mukava päivä, kunhan ei sataisi, tai olisi näin kylmä tai kuuma tai tuulista…
Höpönpöppöä! Mieli voi olla hyvä ja päivästä voi tulla vaikka kuinka hyvä, jos itse niin vain haluamme. Säästä viis! Yleensä sää on vain pukeutumiskysymys. Ja usein pakkassäällä voi keksiä kivaa tekemistä sisätiloissa. Itse olen rakennellut lasten kanssa legojuttuja, se on ollut tosi kivaa.
Kaikki on meistä itsestämme kiinni. Se, millaista me elämästämme tehdään.
Kauniita talvipäiviä meille kaikille ❤ Kristiina