Haastava parisuhde

Jos lapset syntyisivät teini-ikäisinä, kukaan ei hankkisi niitä enempää kuin yhden. Allekirjoitan.
Jos parisuhteessa hypättäisiin heti sinne muutaman vuoden päähän alkuihastuksesta, jäisivät suhteet kokonaan solmimatta. Moniko on löytänyt itsensä siinä vaiheessa miettimästä, mikä ihme on minut saanut sitoutumaan tuohon ihmiseen, joka ei ole minulle edes sukua? On kerjetty hankkia lapsia, yhteistä asuntovelkaa ja ties mitä, mikä hankaloittaa suuresti toisesta eroon pääsemistä sillä hetkellä, kun hän kaikkein eniten ärsyttää ja ottaa päähän.
Ja toisaalta, on hyvä, että jarruja on juuri sillä hetkellä, kun tuntuu, että tällä punaisella sekunnilla olisin valmis ottamaan eron, mutta käytännön asiat hidastavat ja ajan oloon oma mielikin on muuttunut asian suhteen.
Ensimmäisen yksinhuoltajuuden jälkeen perustaessani uusperhettä vannoin miehelleni, etten tule enää uudestaan huoltamaan lapsia yksin. Sen verran rankkaa on, kun ei ole toista aikuista, jonka kanssa jakaa huolen ja myös ilon lasten arkisista asioista. Siitä huolimatta on tullut eteen hetkiä ja päiviä, kun on tuntunut siltä, että yksin olisi helpompaa. Ei tarvitsisi tehdä kompromisseja tai sietää toisen täysin erilaista suhtautumistapaa joihinkin asioihin.
Ja kuitenkin, pitkästä suhteesta erottuaan ja sitä tarkkaan harkittuaan, moni löytää itsensä ajoittain miettimästä, olisiko sittenkin pitänyt jatkaa ja olisiko suhde ehkä sittenkin onnistunut.
Nostan hattua kaikille niille pariskunnille, joiden liitto kestää vuodesta toiseen, pienistä tai isoista vaikeuksista huolimatta.
Kaikki se kärsii kaikki se kestää, mutta missä kulkee raja? Mitä parisuhteessa ei missään nimessä saisi kestää tai kärsiä? Toisen juoppoutta, väkivaltaisuutta (fyysistä tai henkistä), pettämistä…???
Meillä kaikilla on erilaiset rajat. Toinen sietää enemmän ja toinen vähemmän. Matkan varrella on kieltämättä tullut mieleen myös sellainen ajatus, että viranomaisilla pitäisi joskus olla valta erottaa pareja toisistaan. Esim. parisuhdeväkivaltaan jotkut parit tottuvat niin, ettei ymmärretä enää sitä, että raja on ylitetty jo liian monta kertaa, eikä uhrilla ole voimia repäistä itseään suhteesta irti.
Ja lopulta jokainen itse tietää omat rajansa tai ainakin etsii niitä. Yleisesti ottaen jotkut varmasti eroavat liian helposti ja jotkut eivät eroa ollenkaan, vaikka se kaikkien osapuolien kannalta olisi kaikkein paras ratkaisu. ”Lasten vuoksi” jatkoimme liittoa vaikka juuri lasten vuoksi olisi ollut viisainta erota.
Vaikeita ratkaisuja, haastavia kysymyksiä ja vain harvoin voi olla täysin varma tehneensä oikean ratkaisun. Joskus tarvitaan tervettä itsekkyyttä, joskus taas vastuun kantamista yhteisesti valituista asioista.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s